16.10.2018

Punasotka (Aythya ferina) on vuoden lintu 2018

kuva tästä lajista

Punasotka on sukeltajasorsa, jonka kannasta koiraita on huomattavasti runsaammin kuin naaraita. Juhlapukuisen punasotkakoiraan pää ja kaula ovat ruskeanpunaiset, rinta ja pyrstön ympäristö mustat ja muu puku vaalean tuhkanharmaa. Juhlapukuinen koiras sulkii kesäkuussa peruspukuun, ja sen musta rinta ja peräosa muuttuvat ruskeasävyisiksi. Punasotkanaaras on muita sotkanaaraita vaaleampi. Se on yleissävyltään harmaanruskea, kupeet ja selkäpuoli ovat harmaat ja päälaki, kaula ja rinta ruskeat. Nuori punasotka on lähes tasavärisen vaaleanruskea. Kaikissa puvuissa hyvä tuntomerkki on sotkille tyypillisen siipijuovan puuttuminen.

Punasotkan koivet ovat harmaat. Nokka on keskeltä siniharmaa, tyvestä ja kärjestä tummanharmaa. Silmän värikalvo on punakeltainen, paitsi keväällä, jolloin se on koiraalla punainen ja naaraalla ruskea.

Punasotkan levinneisyys painottuu Siperian keskiosiin, josta se ulottuu Eurooppaan. Suomessa on lajin pohjoisimmat pesimäalueet. Punasotka viihtyy parhaiten rehevillä järvillä, joissa on runsaasti kasvillisuutta, mutta myös tarpeeksi avointa vettä. Pienillä lammilla laji ei viihdy, sillä se tarvitsee syvyyttä ruokailuun sekä tarpeeksi tilaa lentoonlähtöön. Lajia tavataan jonkin verran myös rannikolla, mm. jokien suistoissa, mutta vain harvoin saaristossa.

Punasotkakannat ovat taantuneet koko Euroopassa ainakin 1980-luvulta lähtien. Syitä taantumiin ei tarkkaan tiedetä, mutta ainakin järvien umpeenkasvu ja kuivattaminen ovat voineet olla punasotkille haitallisia. Laji myös kärsinee ankarista talvista. Maamme uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa (v. 2010) punasotka on nostettu uhanalaiseksi luokkaan "Vaarantunut", kun se vielä edellisessä (v. 2000) luokituksessa oli luokassa "Elinvoimainen". Kannan taantumisesta huolimatta punasotka on edelleen riistalaji.

Tuoreessa atlaksessa lajin taantuma näkyy selvästi: nyt lajista tehtiin pesintään viittaavia havaintoja n. 600 ruudulla, kun aiempien atlasten yhdistetyssä aineistossa lähes 900 ruudulla. Varmojen pesintöjen ruutumäärä on tätä nykyä noin 40 % aiemmasta. Nykyään lajin levinneisyys keskittyy aiempaa enemmän eteläiseen Suomeen, ja eritoten länsirannikolla on tapahtunut selvää alueen supistumista verrattuna aiempiin atlaksiin.

Uusin (v. 2010) kannanarvio maamme pesivistä punasotkista on n. 10 000- 13 000 paria. Keväällä ja kesällä 2018 selvitetään, missä punasotkia meillä vielä pesii ja pyritään tarkentamaan lajin kannanarviota. Osallistu retkeilemällä lintujärvillä ja ilmoittamalla havaintosi!

 

Vuoden 2017 lintu

 

Bridlife Suomi valitsee joka vuoden vuoden linnun. Tänä vuonna vuoden lintu on pikkutylli. Vuoden linnut ovat yleensä harvalukuisia ja huonosti tunnettuja. Myös niiden kannat ovat taantuvia tai päivänvastoin runsastuvia. Vuoden linnusta kerätään havaintoja tehostetusti. Havaintojen kautta saadaan tietoa lajin runsaudesta ja pesimätiheydestä. Kannatta kaikki havainnot ilmoittaa tiiraan.

 

Pärnu 2015 408

 

Tämän vuden lintu on siis pikkutylli. Pikkutylillä on harmaanruskea selkä. valkea vatsa ja mustan valkean kirjava pää. Jalat ovat pitkät, nokka melko lyhyt ja kokonaan musta. Silmän ympärillä on keltainen rengas. Tavallinen ääni lyhyt "piu". Tällähetkellä Suomen pesimäkanta on n5000 paria.

Pikkutyllin parhaita esiintymispaikkoja ovat jokivarret, sorakuopat, raviratojen läheisyydessä, vetisillä laitumilla ja satama - alueilla.

 

 

 

 

Vuoden 2016 lintu

Vuoden 2016 linnuksi Birdlife on valinnut koskikaran. Laji on mielenkiintoinen, koska Suomen pesimäkannan nykytilaa tunnetaan huonosti, eikä talvikantaakaan ole aikoihin kattavasti arvioitu. Karan pesimäkanta selvitetään kesällä 2016 ja talvikantaa vasta talvella 2016/2017

Millainen lintu koskikara on?

Koskikara on talvisin tuttu näky virtaavien vesien äärellä. Meidänkin alueella koskikarasta tehdään useampia havaintoja. Koskikara on pienikokoinen varpusluntu. Se on muodoltaan pyöreä, lyhytpyrstöinen ja lyhytjalkainen lintu. Väriltään se on mustanruskea lukuun ottamatta valkeaa kurkkua ja rintaa. Nuoret yksilöt ovat harmaita. Koskikara elelee virtavesien sulissa paikoissa. Se istuu kevellä tähystämässä ja pulahtelee välillä sukelluksiin etsien ravinokseen toukkia, äyriäisiä, nilviäisiä ja kalanpoikasia.

Se  on siitä erikoinen lintu, että se muuttaa talveksi Suomeen. Yleensä se saapuu aina samoille paikoille talvehtimaan. Koskikara pesii siltarakenteissa tai kallioiden ja kivien halkeamissa. Yleensä se pesii Pohjois- Suomessa, mutta on havaittu pesivän myös etelämpänä.

Pienen pesimäkantansa takia se luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi.

iskä 015